Vaalikokouksella on aina oma, erityisasemansa Nuorkauppakamarin vuosikierrossa. Eikä suotta, onhan kyse järjestön avaintoimijoiden valinnoista. Kaikki itsensä likoon laittaneet kehittyvät tässä vaaliprosessissa, joka on todistetusti Euroopan paras! Nuorkauppakamaritoiminnassa saa niin paljon kuin antaa. Puemme omalta osaltamme tätä tarinoiksi eri julkaisuissamme, yhtä monta erilaista tarinaa kuin on kirjoittajaakin. Tässä oma tarinani.
Työssä arvostamani yhteistyökumppani kutsui minut, silloin 27-vuotiaan, koejäseneksi. Olin hämmästynyt, ja koin tulleeni sekä arvostetuksi että löydetyksi. Koin alusta alkaen tärkeäksi pääsyn kiinnostavaan sosiaaliseen verkostoon. Sitä Nuorkauppakamaritoiminta minulle on pääasiassa ollutkin, samanhenkisten ihmisten kanssa toimimista, olemista, viihtymistä. Olin utelias ja kiinnostunut kaikesta. Miten tämä järjestö toimii? Minulle asiat aukesivat parhaiten mukaan hyppäämällä. Koejäsenvuoteni jälkeen löysin itseni hallituksen sihteerin tehtävistä, vaikka en ymmärtänyt vielä edes käsitteistä yhtään mitään. Sen jälkeen ”se oli menoa”, uusi vuosi, uusi rooli. Hallitusviroista puheenjohtajavuosi on edelleen kingi kaikessa koulivuudessaan. Alueella palkintopäällikön tehtävä avasi toistenkin tekemisen uudella tavalla. Kansallisella tasolla Vuoden Nuori Johtaja -projekti houkutti ja vei mennessään, ensin yhteistyökumppanina ja sitten projektipäällikkönä. Mutta vaalilautakuntailu se vasta rokkasikin!
Uusiin tehtäviin ja vastuisiin hyppäsin vähintään pienellä hirvityksellä. Pystynkö ja osaanko, entä jos tästä ei tulekaan mitään? Ei olisi aina tullutkaan, jollei ympärillä olisi ollut samanhenkisiä, samaan tavoitteeseen uskovia ihmisiä. Intohimoisesta heittäytymisestä seuraa elämänmittaisia muistoja. Sielunkumppaneista parhaimman kanssa saan nyt jakaa elämäni (vastakohdat täydentänevät toisiaan) ja lapsellani on kamarilaiskummit – ei siksi että ovat kamarista, vaan koska on syntynyt rajat ylittävää ystävyyttä.
Kuin vahingossa vuosien aikana huomasin esiintymisjännityksen hallittavammaksi, verkostoitumistilaisuudet luonteviksi (oppia noin 40 kokouksessa koti- ja ulkomailla), yrittäjämäisen ja tavoitteellisen ajattelutavan itsestään selväksi, maailmankatsomukseni avoimeksi (paitsi Intiaan en enää mene) ja yhteiskuntaan vaikuttamisen ihon alle hiipineeksi. Puhumattakaan kielitaidon kehittymisestä (European Multitwinning vuosittain tekee tehtävänsä). Huomasin päätyneeni Kauppakamarin valiokuntaan, saaneeni työssäni luottamusta edetä ylimpään johtoon, hallitukseen (kollega luuli minun käyneen HHJ:n vaikka sovelsin vain kamarissa opittua) ja omistajaksi. Asiakaskunnassani on kamaritaustan jakaneita sekä niitä, joita olen kutsunut kamarin yhteistyötilaisuuksiin. Joillekin olen tarjonnut yhteistyötä projekteissa, ideoinut resursseja kamarin kautta heidän projekteihinsa ja ehdottanut koejäsenyyttä potentiaalisen nuoren osaamisen kehittämisen väylänä, osan mainitakseni.
En koe toimineeni kamarilaisena kovinkaan tavoitteellisesti jotain päämäärää kohti, vaan jatkuvasti uutta janoavana, haasteista kiinnostuneena ja kokemuksista nauttivana. Luulen että osin siksi kuulun niihin, jotka vasta vähitellen tajusivat, miten uskomattoman mahdollisuuden olenkaan saanut Nuorkauppakamarin jäsenenä! Olen kiitollinen kamarilleni siitä, että sain jatkaa senaattorina, ja senaattorikollegoille kiitollinen siitä, että saan tässä roolissa edelleen tehdä työtä Suomen Nuorkauppakamareiden hyväksi.
Olen aidosti ylpeä siitä, miten upeaa työtä kamarilaiset tekevät. Näen teissä, hyvät Nuorkauppakamarilaiset, myös yhteiskuntamme tulevaisuuden. Kun teette sen, mihin uskotte, siitä seuraa hyvää. Luottakaa itseenne ja tarttukaa mahdollisuuksiin rohkeasti, niin kamarissa kuin muussakin elämässänne!
Paula Holtari
Senaattori, Lappeenrannan Nuorkauppakamari ry
Suomen Senaatin puheenjohtaja 2016-2017