Näin naistenpäivän tienoilla aloin pohtia miesten ja naisten välistä tasa-arvoa. Moneen muuhun maahan verrattuna Suomessa ollaan jo melko tasa-arvoisia, mutta yritysten johtotehtävissä naisia on edelleen selkeä vähemmistö. On puhuttu paljon siitä, että hakukriteerit johtotehtäviin suosivat miehiä ja lääkkeenä tähän on tarjottu jopa kiintiöitä naisille. Henkilökohtaisesti minusta tuntuisi pahalta olla ”se pakollinen kiintiönainen” jossain työtehtävässä sen sijaan, että minut valittaisiin pätevyyden perustella. Mielestäni tasa-arvo toteutuukin silloin, kun sekä osaamistasoltaan että persoonaltaan sopivimmat ja pätevimmät tulevat valituiksi, olivatpa he miehiä tai naisia.
Mikä meitä sitten erottaa? Psykologisesta näkökulmasta näin maalaisjärjellä asiaa yksinkertaistaen, ihmisen luonteenpiirteet koetaan feminiinisinä ja maskuliinisina. Pikkutytöt kiinnostuvat useammin kauniista prinsessaleikeistä ja pikkupojat vauhdikkaammista autoleikeistä. Toiset luonteenpiirteet koetaan siis tyypillisempiä naisille ja toiset miehille. Voisiko olla, että tämän takia armeijan persoonallisuustesteissäkin miehiltä joskus kyseltiin, haluaisitko kukkakauppiaaksi? Mutta mitä väärää siinä on, jos haluaisikin? Jos miehellä onkin enemmän feminiiniseksi luokiteltuja piirteitä tai naisilla niitä maskuliinisia. Ja onko niin, että edelleen useissa johtotehtävissä maskuliiniset luokitellaan paremmiksi? Vai eivätkö naiset vain ole yhtä kunnianhimoisia ja urasuuntautuneita miehiin verrattuna?
Nuorkauppakamarissa ollaan mielestäni tasa-arvoisia. Eri kamareissa vain sattuu olemaan eri määrä naisia ja miehiä, mikä näkyy myös projekteissa ja hallituksissa. Jäsenvalinnat tehdään pääasiassa henkilön aktiivisuuteen perustuen ja kriteerit hallitusvirkoihin ovat mm. kamarikokemus, motivaatio ja halu osallistua sekä vaikuttaa asioihin. Minulle läheisimmät puheenjohtajakollegani lähikaupungeista ovat erittäin tarmokkaita, päteviä ja eteenpäin pyrkiviä ihmisiä – sattumalta naisia.
Naisrintamat ja -liikkeet ovat turhia silloin kun tasa-arvo toteutuu, koska ne menettävät merkityksensä. Valitettavasti siihen on kuitenkin vielä matkaa. Olisiko jo aika alkaa arvostaa naisille tyypillisempiä piirteitä yritysten johtotehtävissäkin? Empaattisuus, herkkyys, yhteistyöhalukkuus ja lämpö ovat mielestäni täysin päteviä ominaisuuksia johtajalle, etenkin jos johtamiskulttuuri on sellainen, että halutaan tarjota porkkanaa kepin sijaan. Jotta niitä porkkanoita päästään tarjoamaan, on ensin raivattava tie sinne miehiseen johtamismaailmaan. Tsempataan siskot toisiamme ja annetaan määrätietoisuuden näkyä urapoluillammekin. Vaikka sitten huutamalla latua perkele!
Susanna Mäkiniemelä
PRES 2015